Ollaan täällä. Elämässä.
Elämän koneessa, joka pyörii ja hengittää ja hikoaa, syö ja paskantaa. Tehdään kaikenlaista, toivotaan kaikenlaista. Ja mitä enemmän tehdään, mitä enemmän toivotaan, sitä enemmän vaikuttaa siltä ettei se vaikuta mihinkään.
Siinä sitä ollaan. Seistään, istutaan, kuljetaan: jossain vaiheessa aletaan puhua. On tavaraa, on tila. On ympäristö, ja ympäristössä joitakin henkilöitä, hahmoja, jonkinlaisia ihmisiä. Ehkä on myös yleisö.
Jotain olisi tehtävä. Ei siksi ettei muutakaan voi, vaan siksi että oppisi. Oppisi olemaan. Olemaan toisin. Jotenkin olemaan.
MITEN KÄVI JA TERVEISIÄ on absurdi näytelmä omaehtoisen elämän mahdollisuudesta.
. . .
UNETON
Ja sitten kun on valittu se asia, meillä on tekemistä,
HYVÄ TUTTAVA
eikä silti tarvi pohtia minkä takia jotain tekee
JÄRVINEN
mitä seuraa
OSSABUM
oisko pitäny toimia toisin
JÄRVINEN
löytyiskö muualta parempaa
NUMEROPALVELU
onko tästä mitään hyötyä
OSSABUM
onko haittaa
HYVÄ TUTTAVA
huomaako kukaan
NUMEROPALVELU
miten tulevat sukupolvet suhtautuu
UNETON
koska me ollaan jo tehty valinnat eikä tarvii enää muuta kun osata noudattaa omia ohjeitaan